Aihearkisto: kilpailutus

Takan mallintamista

Tänään Domuksen asentajat kävivät asentamassa tuon Schücon liukuoven ja se näyttää todella hienolta. Täytyy sanoa, että voi kyllä olla tyytyväinen siihen valintaan. Alle ulkokuva julkisivusta. Selvisi myös miten pojat olivat saaneet oven lavoineen yläkertaan. He olivat torstaina purkaneet aukon täytteenä olleen muovin ja nostaneet oven lavoineenpäivineen hiabilla aukosta sisään. Tämän jälkeen olivat sulkeneet aukon uudestaan. 

Itse käytin tämän päivän rakentaen takan prototyyppiä styroksista. Saimme pääsuunnittelijaltamme luonnosehdotuksen takasta, joka näytti tältä.

 Koska olimme hieman huolissamme takan koosta ja etenkin siitä tuleeko se liikaa kulkuväylälle eteisestä nähden, rakensin prototyypin ylijäämä styrokslevyistä. Prototyyppi näyttikin tältä. Päädyimme lopulta siihen, että takkaa voisi ehkä hieman pienentää, jotta kulkuväylälle jäisi enemmän tilaa.

 

Kellarin seinä, poistettuani siitä patolevyn (vrt. edellinen kirjoitus)Talo edestäpäin, nyt tuo liukuovikin on paikoillaan!

Työmaalla hiljaisempaa – kilpailutus käynnissä

Työmaalla on nyt ollut hieman hiljaisempaa, kun autokatoksen varasto alkaa olla valmis. Torstaina kunnan maanmittarit tulevat mittaamaan elementien nurkat ja tartunnat, jonka jälkeen laitetaan nekin paikoilleen. Sitten ollaankin valmiina odottamaan elementtien toimitusta, joka pitäisi olla tasan kahden viikon päästä.

Itse olen kuitenkin pysynyt kiireisenä. Olen kilpailuttanut rautakauppoja tarvikehankinnoissa. Siinä voi selvästi säästää rahaa. Esimerkiksi routa EPS:ien hinta on omissa hankinnoissa vaihdellut 39€/paketti (0,6m^3) yli 55€/paketti. Ja tota routa EPS:ää kun menee melkein viisikymmentä pakettia, niin tuo 15€ hintaero tarkoittaa euroissa yli 500€:a! Yleensä olen pyrkinyt kilpailuttamaan kirkkonummen rautakauppoja, Espoon keskuksen K-Rautaa ja Karkkilan Rautiaa, joista jälkimmäiseltä olen tähän mennessä onnistunut saamaan yleensä parhaat hinnat. Lisäksi hyvä alku hintavertailuun on aina tarkastaa noi nettirautakaupat (taloon.com, netrauta ja talotarvike). Nyt on laitettu tilaukseen sokkelitarvikkeet ja styroksit.

Lisäksi olen yrittänyt saada tarjouksia takoista. Kiertoilmatakkahan meillä on suunnitelmissa. Nuo suomalaiset takkaliikkeet pitävät vain aika kovia hintoja, joten olen yrittänyt selvitellä, jos tuon takkasydämmen voisi tilata Virosta tai Saksasta ja hommata muurarit erikseen muuraamaan kuoret. Nyt olen pyytänyt tarjousta Virosta 12kaminat.ee -nimisestä liikkeestä. Toivottavasti sieltä saisi hieman kohtuullisemman hinnan.

Tarjouspyyntöjä ja aloituskokous

Tämä päivä alkoi sitten aloituskokouksella kunnassa.  Rakennustarkastaja kävi läpi hankkeen aikatauluja ja tarkastuksia. Yleisesti jäi hyvä kuva. Kirkkonummella näyttää tavoitteena olevan hyvin talojen tekeminen, mutta ei liiallinen nipottaminen. Tuo meidän puiston päätykin sallittiin sitten kuitenkin rapatuksi. Lisäksi meidän reliefiäkään ei kielletty, joten se on siis sallittu. Vaimo voi siis jatkaa sen suunnittelua.

Muuten on ollut myös kiireistä. Olemme etsineet urakoitsijaa tekemään anturaa, kunhan Sorvari saa pohjat kaivettua ja murskepedin täytettyä. Olen lähettänyt tarjouspyynnön muutamille vastaavan työnjohtajan suosittelemille urakoitsijoille ja lisäksi kysellyt tarjouksia Dooxesta. Muutamia tarjouksia onkin jo tullut, joten eiköhän miehen tuohonkin työhön löydetä. Pitänee sitten vain soitella referenssit läpi ennenkuin sieltä uskaltaa ketään ottaa töihin. Lisäksi olemme odottaneet tarjouksia maalämpöurakoitsijoilta ja LVI urakoitsijoilta.

Muuten rakennesuunnittelusta, päätimme rakennesuunnittelijan ja vastaavan kanssa, että nostamme anturan talon takapäästä 60cm:ä, jolloin tuo kalliopatti jää anturan alle ja saadaan salaojatkin vedettyä sopivasti. Minulle on ainakin annettu ymmärtää, että kalliota ei voi (ainakaan räjäyttämällä) louhia vähempää kuin noin 1 metri kerralla. Täten tuon 30 cm patin louhimisesta tulisi tarkoitusta suurempi monttu. Seuraavaksi pitäisi sitten ajaa louheet pois ja täyttää tuo kolo murskeella. Siten kulut voisikin äkkiä taas nousta turhaan. Patin jättäminen pienentää hieman tuon alle tulevan kellarin korkeutta toisesta päästä, mutta alunperinhän ei tarkoitus ollut edes tehdä kellaria, joten parempi varmaan olla hakemasta ylimääräisiä kuluja sen tilan vuoksi… 

Tontilla on nyt melkoinen kasa hyvää kantavaa moreenia, jota ei saa mitenkään kokonaan käytettyä tontilla. Tosin kadun toisessa päässä tarvitaan täyttömaata Sorvarin toiselle työmaalle, joten todennäköisesti ajamme maat sinne. Tulee siten molemmille edullisemmaksi. Hieman vielä mietityttää mitä tuolta tontin alapäästä löytyy, siellä kallio on näyttäytynyt, ja vesiliittymät pitäisi saada kaivettua riittävän syvälle. Todennäköisesti siellä joutuu hieman louhimaan.

Lopuksi vielä kuva tämän päivän tilanteesta tontilta. Nättiä jälkeä kaivinkone mies on saanut aikaiseksi.

Päätöksiä

Nyt taitaa olla sitten ohitettu ”Point of no return”. Tänään käytännössä sitouduimme niin runkotoimittajan osalta kuin suunnittelijoidenkin osalta. Betonielementit ja asennus tulee nyt siis Betoniluomalta. He toimittavat nyt meille kaikki ulkoseinät, välipohjan ontelolaatat, parvekelaatat ja kaikki kosteiden tilojen väliseinät sekä elementtisuunnittelun. Asennus myös sisältyy hintaan. Hintalappu kyllä hirvittää mutta kaipa näihin summiin pitää alkaa tottumaan. Ensimmäiset elementit olisi tavoite tuoda tontille kesäkuun viimeisellä viikolla, eli vähän yli 3 kuukauden päästä!

Suunnittelijapuolella kaksi suunnittelijaa kolmesta on nyt valittu. Sähköpuoli on vielä hieman auki, mutta LVI- ja rakennesuunnittelijat on valittu ja sopimukset on tehty. LVI suunnittelijaksi tuli LVI-ins. toimisto Risto Ojala ja rakennesuunnittelijaksi rakennesuunnittelu Markku Yrjönen. Tarkoitus olisi aloittaa suunnittelu ensi viikolla, sillä suunnitelmat tarvitaan betonielementtien suunnittelua varten toukokuun alussa. Ja kaikki putkituksetkin pitää olla laitettu paikalleen.

Lämmitysratkaisujakin olen tässä paljon pyöritellyt päässäni ja kyllä olen lopulta päätymässä siihen, että kyllä jonkinlainen lämpöpumppu tarvitaan. Ensinnäkin kunnon lämmitys pitää olla. Olin alun perin elätellyt ajatusta siitä, että yläkerta lämpeäisi IV koneen avulla, mutta luettuani Talo Värjölän kokemuksia vastaavasta ratkaisusta tulin tulokseen, että kyllä kunnon lämmitysratkaisu tarvitaan. Käyttöveden lämmittämiseen aurinkokeräimet houkuttivat, mutta asiaa tutkittuani tajusin, että meille ei tule mahtumaan riittävän suurta varaajaa jotta niiden käyttö olisi järkevää. Aurinkokerääjille on selvästi kaksi haastetta.

1) Lämpöä ei saa auringosta lainkaan silloin, kun sitä eniten tarvitaan, eli joulu-helmikuussa, joten jokin toinen lämmönlähde tarvitaan. Tämä lämmönlähde voisi olla joko puu (kuten esim. savumaxin tapauksessa) tai sitten lämpöpumppu. Jotta puulämpö on järkevä, pitää ensinnäkin olla riittävän suuri varaaja. Meille hieman ahtaen mahtuva 500 litran varaaja (esim. Akvaterm Smart) pystyisi varastoimaan 20 asteen pakkasilla alle vuorokauden tarpeen verran lämmitysenergiaa. Tässä ei vielä ole huomioitu lämmintä käyttövettä. Eli takkaa pitäisi polttaa pari kertaa päivässä, muuten talo olisi käytännössä sähkölämmitteinen. Toinen vaihtoehto onkin sitten laittaa rinnalle lämpöpumppu (ilma-vesi tai maa) ja silloin alkaakin laskemien puolesta tulla kyseenalaiseksi enään aurinkolämmön käyttäminen, kun nuo lämpöpumput tuottavat sen lämpimän käyttövedenkin melko edullisesti.

2) kesälläkin aurinkokeräimien lämmöntuotanto riippuu säästä. Vaikka uusimmat aurinkokeräimet toimivat pilviselläkin säällä niin lämmitysteho heikkenee huonolla säällä, jolloin kaikkea tarvittavaa energiaa ei välttämättä saada tuotettua, jolloin sähkövastukset joutuvat hoitamaan homman. Suomessahan valitettavasti kesänkin säät ovat arvaamattomia. Aurinkoisella säällä taasen lämpöä tulee enemmän kuin tarpeeksi, mutta jos varaaja ei ole riittävän suuri ei lämpöä saada talteen kattamaan noita huonompia säitä.

Meille siis todennäköisesti tulee jonkinlainen lämpöpumppu, joko maa- tai ilma-vesilämpöpumppu. Maalämpöpumpu on kalliimpi asentaa, mutta toimii samalla hyötysuhteella myös kovilla pakkasilla, eikä tarvitse sulatusenergiaa kondensioveden poistoon. Lisäksi maalämpöä voi kesällä käyttää kätevästi jäähdytykseen lähes ilmaiseksi, sillä riittää ainoastaan maalämpöpiirin vesi-alkoholiseoksen kierrättämisen ilmakonvektorissa ja tuohon ilmakonvektoriin puhaltimen. Samalla osa tuosta huoneilman lämpöenergiasta, jopa päätyy kesällä lämmittämään käyttövettä.

Edelleenkin tuo teknisen tilan puute tietenkin vaikeuttaa suunnittelua, sillä kodinhoitohuoneeseen pitäisi saada mahtumaan niin maalämpöpumppu kuin järkevän kokoinen lämminvesivaraaja. Meillä perheessä on vielä tyttöjä, joten lämmintä vettä tullaan tarvitsemaan! No ompahan sitten LVI suunnittelijalle tekemistä. 

 

Yhteistyö naapureiden kanssa

Alue, jolle rakennamme on Kirkkonummen kunnan vasta kaavoittama omakotitaloalue. Alueella on siis muutama kymmenen talonrakentajaa, jotka ovat suurinpiirtein samassa vaiheessa hankeensa kanssa. Täten mahdollisuudet tehdä asioita yhdessä ja siten säästää kuluissa ja oppia toisiltaan olisivat suuret. Kuitenkin yhteistyön saaminen aikaan tuntuu olevan kovin hankalaa. 

Yhteistyön edut pitäisi olla melko selvät. Tokihan jos kaksi (tai useampi) työmaata, jotka ovat samassa aikataulussa voisivat säästää teettämällä töitä samoilla urakoitsijoilla ja muuten tekemällä töitä yhdessä. Esimerkiksi maansiirtotöissä säästetään vähintään koneen siirtokulut, mutta todennäköisesti paljon muutenkin, kun koneen ei tarvitse esim. samassa määrin varoa naapuritonttia, ja voi hyödyntää vaikka luppoaikaa työskentelemällä naapuritontilla. Oma vastaavamestarimme on arvoinut, että yhteisrakennushankkeilla saavutetaan helposti noin 10 – 15 000 euron säästöt.

Jos nämä edut siis ovat selvät, onkin suurempi ihmetys itselläni se, miten vaikeata yhteistyötä on saada aikaiseksi. Kunta on antanut hyvät työkalut sen yrittämiseen, jakamalla kaikkien tontin saaneiden yhteystiedot. Kuitenkin useampi hyvin alkanut yhteistyön lähentämishanke on tuntunut kuivuvan kasaan. Eräs tuleva naapuri perusti keskustelupalstan alueellemme, joka kuivui kasaan parissa viikossa. Omat yrityksenikin yhteistyöstä ovat tahtoneet kuivua kasaan yrityksistä huolimatta. 

Miksi siis yhteisrakentamista on niin vaikea saada aikaiseksi? Onko talonrakentamiseen lähtevät vain yleisesti niin minä -itse työmiehiä, että kaikki asiat pitää saada tehdä itse? Samoin kuin kaikki urakoitsijat pitää saada valita itse? Tietenkin yhteisrakentaminen saattaa hieman viivästyttää omaa työmaata, kun omat aikataulut ovat jossain määrin sidotut naapurin aikatauluihin. Mutta luulisi etujen kuitenkin voittavan riskin?