Luomisen tuskaa 2

Kun talo alkaa olla valmis, näyttää tämä blogin pitäminenkin oleman vaikeampaa. Toisaalta kaikki muut kiireet, kuten jouluvalmistelut jne ovat myös painaneet päälle. Mutta ohessa nyt se edellisessä kirjoituksessa lupaamani jatko.

Putkimies kävi tosiaan tekemässä viimeiset kytkennät, eli kytki kaksi vesipostia paikoilleen. Pientä haastetta vesipostien osalta tuotti niiden kiinnitys seinään, kun tuo noin 1 cm:n paksuisen rappauksen takana oleva EPS eriste ei tarjoa paljoa tukea. Tehtävän jaoksi loppujen lopuksi muotoitui, että minä kiinnitin postit seinään ja putkimies kytki ne. Kiinnitystarpeiksi kävin ostamassa M6 kierretankoa, muttereita ja aluslevyjä. Lisäksi ostin kemiallista ankkurointimassaa. porasin seinään 10mm pitkällä poralla reiät, jotka ylettyivät siis betonirunkoon asti. Reiät pyrin putsaamaan parhaalla mahdollisella tavalla. Sitten vain reikä täyteen tuota ankkurointimassaa. Tuubin oma pilli mahtui juuri ja juuri tuohon 10mm:ssä reiässä riittävän syvälle. Perään kierretangon pätkä ja varmistus että se on pohjassa asti. Sitten vain odottelemaan. Parin tunnin päästä kierretangot olivat jämähtäneet niin hyvin paikoilleen, että vesipostit pystyi pujottamaan paikalleen ja kiinnittämään muttereilla. Lopuksi sahasin vielä turhan pitkät kierretangot sopivan lyhyiksi. Hyvin tuntuvat kestävän paikoillaan, vaikka olisihan kyllä perinteiseen kiviseinään hieman helpompi kiinnittää vesiposteja.

Älysähkön sähkäreiden kanssa on ollut vielä hieman säätöä. Johdotukset eivät olleet menneet aivan nappiin ja heillä on asentajia vaihtunut sen jälkeen. Nyt on muutamia piuhoja metsästetty johtotutkalla, kun kaikki kytkennät on yritetty saada paikoilleen. Samoin on muutamassa kohdassa tullut muutamia ajattelemattomuuksia, joita on sitten korjailtu. Esimerkiksi autokatoksen autopistorasiat oli alunperin kytketty samaan piuhaan, jolloin niitä ei ei voinut ohjata erikseen. Tässähän ei ole mitään järkeä, kun läheskään aika ei kuitenkaan halua lämmittää molempia autoja yhtä aikaa. Muutenkin vielä on muutamia asioita tekemättä, mutta eiköhän ne nyt vähitellen saada tehtyä. Ulkovalot saatiin kytkettyä tässä syksyn mittaan myöskin paikoilleen, ja ulkovalaistus on kyllä melko onnistunut. Enintään sen on huomannut, että tuohon parvekkeen alle olisi pitänyt myös laittaa seinävalot, nyt kun siinä on vain kaksi kattovalopistettä. Nuo seinävalot antavat paljon kivemman tunnelman. Seinävalojen valinnassa yksi tärkeä kriteeri oli myös sirous, niin ulkonäkösyistä, kuin myös rakenteellisista. Emme halunneet kokeilla miten painavia valaisimia tuohon rappaukseen voi kiinnittää, ja toisaalta en halunnut kiinnittää niitä kaikkia betoniseinään asti. 

Alla olevat muutamat yökuvat osoittavat, että tuo etuoven edessä ollut moreenikasa saatiin kuin saatiinkin pois ennen lumentuloa. Suurimman työn tässä teki äitini, joka kovasti huhki lapion ja kottikärryn kanssa. Itsekin muutamana viikonloppuna maata levittelin, ja täytyy kyllä sanoa, että tamppaantuneen moreenin lapioiminen käy työstä. Seassa on jatkuvasti kiviä, jotka entisestään vaikeuttaa työtä. Onneksi kasa kuitenkin saatiin purettua, sillä siihen on nyt saanut hyvin kasattua tänne etelään sataneet lumet. Lumeasta on ollut paljon iloa lapsille, kun pihassa on voinut pulkkailla, laskea suksilla tai ihan vain istua lumikolan kyydissä kun isä tekee lumitöitä. Rinnetontti on sikäli kiva, että pulkkamäet ovat omassa pihassa. Ainoa pelkomme on tuo kotitiemme. Siinäkin on melkoinen rinne, joka kielloista huolimatta on lasten suosiossa laskupaikkana. Näillä keleillä siihen joutuu autollakin ottamaan hieman vauhtia ja sitä ei koskaan tiedä mistä pihasta laskijat ilmaantuvat. Onneksi tie on päättyvä, joten liikennettä ei ole kovin paljoa.

Postauksesta alkaa taas tulla sen verran pitkä, että jätetään seuraavat aiheet seuraavaan postaukseen. Alla muutama kuva talosta iltavalaistuksessa. Napsin nämä järkkärillä jalustalta ennen lumentuloa, mutta en vain ole vielä aiemmin saanut näitä julkaistua.