Tänään jatkoin tapetointia iltapuhteina. Kyllä hommaan näemmä hieman harjaantuu, sillä saimme kaksi tapetoitua. Aloitimme taaperon huoneesta, jonka seinälle tuli tuo coffee tapetti. Siinä ei ollut mitään virallista tahdistusta, mutta yritimme saada kukat säilymään linjassa. Seinä oli harmillisen pituinen, sillä viimeiseksi vuodaksi tuli vain 10 sentiä leveä vuota. Saimme sen kuitenkin leikattua sopivaksi.
Tyttöjen huonen seinälle tuli tuo papillon pink tapetti, joka etenkin halogeenilamppujen valossa näytti todella pinkiltä… Kuvio on aika hauska, sillä kirkkaassa valossa suoraan katsottuna kuvio katoaa, mutta viistosti katsottuna tai ämäränmäsä kuvio tulee esille. Ihan hyvännäköinen lopputulokseta tuli kuitenkin. Onneksi tytöt pitävät pinkistä…
I want to note that the Silverberg-Garrett collection got at least two very stnorg, positive reviews that I know of. Bill Crider wrote one and I wrote the other. I wouldn’t compare it to his finest work such as Dying Inside or The Second Trip but I will say that the stories are very solid, enjoyable pulp stories from the Fifties. My favorite uses a robot gunslinger that Michael Crichton would make the centerpiece of Westworld. There’s also one called ”The Mummy Takes” A Wife” that is a flat out hoot, riffing on and referring to numerous horror tropes. Bob Silverberg was a better writer at age twenty than many are thirty years into their careers. And the lengthy introduction, in which Silverberg discusses his early career, shows just how serious he was about his craft from the git-go. Thanks, Juri.