Vaimo jäi tänään äitiyslomalle joten hänelläkin on nyt aikaa perehtyä talonrakentamiseen kiemuroihin. Sen verran kuin nyt parin pienen lapsen äidillä voi olla 🙂 Ja hyvään aikaan hyppäsinkin kelkkaan, kun tapetille on juuri noussut case ”Villa Painajainen” ja siihen liittyvät tahot, joista yksi sattuu olemaan myös meidän valitsemamme vastaava mestari. Hieman pistää mietityttämään mutta mihinkään hätiköityihin ratkaisuihin tässä tuskin ryhdytään. Meidän saamamme palvelu on kuitenkin aina ollut hyvää.

Meidän projektimme on vasta alkuvaiheessa, mutta pikkuhiljaa alkaa valjeta minkä kokoluokan asiasta talonrakentamisessa on kyse. Me pidimme itseämme jonkin sortin asiantuntijoina, kun olemme muutama vuosi sitten rakentaneet (rakennuttaneet) yhden kesämökin. Hah. Silloin nuoruuden innolla ja tuurilla se taisi onnistua! Nyt tuntuu että kompastuskiviä on matkan varrella lukuisia, kaikenlaista pohjatyötä pitäisi tehdä ja asiantuntemusta hankkia todella paljon, ja itsellä pitäisi riittää aikaa ja intoa viettää aikaa työmaalla eri työvaiheiden aikana vaikka ei mitään omin kätösin aikoisikaan rakentaa. Aika paljon tässä saa varmasti venyä koko perhe. Toki sen oman unelman eteen on valmis tekemäänkin töitä, ja vapaaehtoisestihan tähän on lähdetty.

Joudun ilmeisesti myös hylkäämään sen ajatuksen, että mies hoitakoon talon rakentamisen, minä kodin ja lapset. Kyllä tämän täytyy olla edes jossain määrin yhteinen projekti josta molemmat kantavat vastuuta. Ja haluankin tietää mitä se mies puuhastelee enkä luottaa sokeasti toisen tekemiin päätöksiin, virheitä kun voi tehdä jokainen. Hmm… ja ehkä sitä lähipiiriä pitäisi pyytää enemmän avuksi, siellä kun kuitenkin on osaamista ja kokemusta sekä sopivasti joutilasta porukkaa.