Kirjoittajan arkistot: vaimonpalsta

Keittiösuunnitelmia…

Jee, keittiöt! Nyt ollaan päästy siihen pisteeseen, että olemme tavanneet useita keittiötoimittajia ja saaneet tarjouksia ja suunnitelmia. Olemme pyrkineet tapaamaan erityylisiä ja eri hintaluokkia edustavia toimittajia, jotta saisimme mahdollisimman kattavan näkemyksen tarjonnasta. Alunperin olimme, tai ainakin minä olin, mieltynyt suorastaan pakkomielteisesti ns. toscanalaiseen tyyliin, jossa näkyisi häivähdyksiä (Italian) maaseudusta, lämmöstä, ja joka suorastaan kutsuisi kokkailemaan ja viettämään aikaa perheen kanssa. Ei siis mitään eleetöntä ja pelkistettyä skandinaavista tyyliä tai modernia mustavalkoisuutta.

  Kuva 1. Tuscan kitchen (www.decoratingroom.net)

Mutta – joko rohkeus loppui kesken tai sitten kun näimme mallikeittiöitä ihan livenä, aloimme kuitenkin kallistua hieman yksinkertaisemman tyylin suuntaan, kuitenkin luopumatta täysin ”talonpoikaisromanttisuudesta”. Hyvin näyttävä tyyli asettaisi aika kovia vaatimuksia myös kodin muulle sisustukselle ja pahimmassa tapauksessa siihen kyllästyisi jossain vaiheessa, jolloin harmitus olisi suuri.

Toistaiseksi kiinnostavimmalta vaikuttaisi Petra-keittiöiltä saatu tarjous. Heiltä saamamme suunnittelupalvelu on ollut hyvin asiantuntevaa ja idearikasta, ja arvostamme myös heidän pysymistään antamassamme budjetissa (kun keittiöt on jaettu hintaluokkiin 2-16, olemme reilusti H10:n alapuolella, kuten olimme toivoneetkin). Suunniteltu värimaailma on kermanvaalea-tummanruskea, kalusteiden materiaalina maalattu mdf-levy, tasot kiveä ja laminaattia. Kovin erikoisia ratkaisuja emme hae, vaan kuitenkin ennenkaikkea toimivuutta. Eräs mielenkiintoinen yksityiskohta oli kattoon suunnitellut koristeparrut, johon spotit on upotettu – sopii hyvin siihen henkeen, jota olemme hakeneet. Viinikaapista joutunemme luopumaan, jotta saadaa tilaa lasten aamiaismurojen säilytykselle 🙂

Kuva 2. Viinikaappi korvattaneen kaksiosaisella vetolaatikostolla.

Kuva 3. ”Kattoparrut” spoteilla.

Vaikka ruuanlaitto ei ole mikään erityinen intohimoni, nyt en malttaisi odottaa että pääsisin käyttämään unelmieni keittiötä! Lisää kuvia myöhemmin, kun keittiötoimittaja varmistuu.

Estetiikka ennen kaikkea

Minulle on alusta asti ollut selvää, että kun taloa kerran lähdetään rakentamaan, siinä pitää päästä toteuttamaan omia esteettisiä arvojaan ja järkevissä mitoissa hieman hullujakin ideoitaan. Vaikka emme tontin asettamien rajoitusten takia muutenkaan olisi voineet valita pakettiratkaisua, niin tämä oli yksi lisäsyy miksi halusimme lähteä suunnittelemaan yksilöllistä taloa arkkitehdin kanssa ja ainakin yrittää tehdä siitä omannäköinen.

Talon ulkoseinälle arkkitehti on luonnostellut reliefin eli kohokuvan, joka tässä tapauksessa tulisi olemaan metallista valmistettu, julkisivun pinnasta hieman irtioleva ja ylöspäin vapautuva ”puu”. Rakennusvalvonta ei tosin ole suunnitelmaa vielä hyväksynyt ja kaavamääräyksessäkin taidettiin mainita että liiallista koristeellisuutta tulee välttää, joten katsotaan tuleeko idea tyrmätyksi. Jos tulee, niin tämä rouva ei kyllä ole kovin tyytyväinen.

Olemme löytäneet valmistajan tällaiselle reliefille, joka samalla tekisi myös parvekkeiden kaiteet (www.seppakahiluoto.fi), ja hintakin kuulostaisi olevan suht kohdallaan. Katsotaan nyt miten homma etenee.

 

Kuva 1. Rakennuslupahakemukseen piirretty reliefi

 

Kuva 2. Esimerkki metalli/kipsi-reliefistä (Dainfern, Etelä-Afrikka)

Tervehdys

Vaimo jäi tänään äitiyslomalle joten hänelläkin on nyt aikaa perehtyä talonrakentamiseen kiemuroihin. Sen verran kuin nyt parin pienen lapsen äidillä voi olla 🙂 Ja hyvään aikaan hyppäsinkin kelkkaan, kun tapetille on juuri noussut case ”Villa Painajainen” ja siihen liittyvät tahot, joista yksi sattuu olemaan myös meidän valitsemamme vastaava mestari. Hieman pistää mietityttämään mutta mihinkään hätiköityihin ratkaisuihin tässä tuskin ryhdytään. Meidän saamamme palvelu on kuitenkin aina ollut hyvää.

Meidän projektimme on vasta alkuvaiheessa, mutta pikkuhiljaa alkaa valjeta minkä kokoluokan asiasta talonrakentamisessa on kyse. Me pidimme itseämme jonkin sortin asiantuntijoina, kun olemme muutama vuosi sitten rakentaneet (rakennuttaneet) yhden kesämökin. Hah. Silloin nuoruuden innolla ja tuurilla se taisi onnistua! Nyt tuntuu että kompastuskiviä on matkan varrella lukuisia, kaikenlaista pohjatyötä pitäisi tehdä ja asiantuntemusta hankkia todella paljon, ja itsellä pitäisi riittää aikaa ja intoa viettää aikaa työmaalla eri työvaiheiden aikana vaikka ei mitään omin kätösin aikoisikaan rakentaa. Aika paljon tässä saa varmasti venyä koko perhe. Toki sen oman unelman eteen on valmis tekemäänkin töitä, ja vapaaehtoisestihan tähän on lähdetty.

Joudun ilmeisesti myös hylkäämään sen ajatuksen, että mies hoitakoon talon rakentamisen, minä kodin ja lapset. Kyllä tämän täytyy olla edes jossain määrin yhteinen projekti josta molemmat kantavat vastuuta. Ja haluankin tietää mitä se mies puuhastelee enkä luottaa sokeasti toisen tekemiin päätöksiin, virheitä kun voi tehdä jokainen. Hmm… ja ehkä sitä lähipiiriä pitäisi pyytää enemmän avuksi, siellä kun kuitenkin on osaamista ja kokemusta sekä sopivasti joutilasta porukkaa.